FIMAGE Storytellers – Patrik Rastenberger

Aloitin urani sisustuskuvaajana. Nykyisissä töissäni voin yhdistää antropologian opintojani, dokumentaarista valokuvausta sekä työkokemustani elokuvaprojekteissa. 

Sisustuskuvaaja

Ura valokuvaajana oli jo nuorena haaveammattini, sillä vartuin ateljeekodissa. Isäni työskenteli graafikkona ja äitini suvulla oli valokuvausliike, missä työskentelin nuorempana myyjänä. Aloin itse valokuvata vasta 18-vuotiaana. Valokuvaukseen erikoistuneiden koulujen sijasta menin kuitenkin opiskelemaan antropologiaa Helsingin yliopistoon, sillä tiesin, että kulttuurintutkimuksessa käytetään metodina paljon valokuvaa ja elokuvaa. Opiskelun ohella tein erilaisia hanttihommia muun muassa Helsingin satamassa ja kiertelin ympäri maailmaa. Sijoitin opintolainani käytettyyn Hasselbladin kameraan 1990-luvun alussa, sillä halusin kehittyä kuvaajana. 

____________________________________

Patrik Rastenberger

Erikoistuminen: sisustuskuvaus, dokumentaarinen valokuvaus, miljöömuotokuvat

Koulutus: Helsingin yliopisto, humanististen tieteiden kandidaatin tutkinto, pääaine antropologia ja sivuaineina digitaalinen viestintä sekä filosofia.

Tavoitettavuus: www.rastenberger.fi

_______________________________________

Kaisa Blomstedtin opissa

Ensimmäiset sisustuskuvaukset tein sisustusarkkitehti Kaisa Blomstedtille, johon olin tutustunut funktionalistista arkkitehtuuria käsittelevän dokumenttielokuvan myötä 1980-luvun lopulla. Työskentelin kamera-assistenttina ja still-kuvaajana elokuvassa Funkiksen liekki. Blomstedt on ollut yksi urani tärkeimpiä mentoreita. Yhteistyö hänen kanssaan opetti minulle paljon sisustuskuvauksesta. Kuvasin Kaisalle hänen suunnittelemiaan sisustuskohteita kirjoihin ja muihin julkaisuihin. Kuvani herättivät kiinnostusta, ja aloin tehdä yhteistyötä 2000-luvun alussa mm. useiden eri sisustuslehtien kanssa. Muoto-lehden, Bonnierin Divaani- ja Olivia -lehtien myötä loin myös uusia yrityskontakteja, joiden kanssa aloin tehdä yhteistyötä.

 
 

Kathmandun jätteenkerääjät

Sisustuskuvauksen lisäksi kuvaan mielelläni kohteita, joissa voin yhdistää antropologian opintojani ja dokumentaarista valokuvausta. Pääsin hyödyntämään näitä taitojani valokuvanäyttelyssäni Maailman katolla kaatopaikka, joka oli esillä Kulttuurien museossa Helsingissä vuonna 2013. Projekti alkoi vuonna 2010, kun osallistuin ulkoministeriön ja Suomen Lehtikuvaajat ry:n järjestämään workshopiin Nepalissa. Kuvasin nepalilaisen työparini Prasiit Sthapitin kanssa Kathmandun kaupungin jäteongelmaa Sanepan maantäyttöpaikassa Bagmatijoen varrella. Toinen kuvausjakso toteutui Patricia Seppälän säätiön tuella marraskuussa 2012, kun työskentelin kuvajournalisti Prakash KC:n kanssa Bagmatijoen vastarannalla Balkhussa. Yhteistyö paikallisten kuvaajien kanssa oli antoisaa, sillä ilman heitä en olisi saanut toteutettua tätä projektia.

 
 

Työn merkityksellisyys inspiroi

Teen yhteistyötä paljon erilaisten asiakas- ja sidosryhmälehtien, kirjakustantamojen sekä yritysten kanssa. Olen kuvannut paljon ympäristöaiheisia projekteja. En pidä itseäni kantaaottavana valokuvaajana, mutta inspiroidun erityisesti projekteista, joiden sisältö on jollain tavalla lähellä sydäntäni. Tästä hyvänä esimerkkinä on ollut yhteistyö Mikael Sjövallin kanssa Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö NEFCOssa. Yhteistyössä hänen kanssaan olen kuvannut NEFCOn asiakaslehtiin ja vuosikertomuksiin useita aiheita, joiden teemat ovat liittyneet erilaisiin, kiinnostaviin ympäristöhankkeisiin.

 

”Nyt olen erittäin innoissani juhlakirjasta, jota teen 25 vuotta täyttävälle Kaapelitehtaalle. Tässä projektissa yhdistyvät henkilöiden, tilojen ja tapahtumien kuvaus.” 

Vastuutaiteilijana Ole hyvä Helsinki -projektissa

Omien projektieni lisäksi toimin vastuutaiteilijana Helsingin kaupungin järjestämissä Ole hyvä Helsinki -workshopeissa. Projekteissa on ollut mukana kaupungin kesätöihin palkkaamia nuoria. Viime vuonna tein kymmenen nuoren kanssa 37 kuvataulupaikan näyttelyn Kontulan metroasemalle. Se oli huippuhyvä ja hauska proggis. Nuoret kuvasivat Kontulaa tuorein silmin. Oli antoisaa huomata, että pienellä ohjauksella nuoret innostuivat tehtävistä ja suhtautuivat erittäin monivoituneesti tähän työpajaan. Lopputuloksena oli aika erilaisia visuaalisia näkymiä Kontulasta kuin mitä mediassa tavallisesti nähdään. Innostuin myös itse tästä yhteistyöstä. Yhdessä tekemällä sain hyvin kontaktin näihin nuoriin ja samalla perspektiiviä omiin töihini. Tänä vuonna toteutamme uuden projektin Kampissa.

 

”Omien projektieni lisäksi toimin vastuutaiteilijana Helsingin kaupungin järjestämissä Ole hyvä Helsinki -workshopeissa”.

Kaapeli 25 vuotta

Nyt olen erittäin innoissani juhlakirjasta, jota teen 25 vuotta täyttävälle Kaapelitehtaalle. Kuvaan siihen Kaapelitehtaan merkkihenkilöitä, taiteilijoita ja kulttuurielämän vaikuttajia. Tässä projektissa yhdistyy henkilöiden, tilojen ja tapahtumien kuvaus. Luon erilaisia miljöömuotokuvia Kaapelitehtaan vaikuttajista, joita kirjaan kuvataan noin 30 kappaletta. Teos julkaistaan vuoden lopulla. 

 
 

Monimediallisuus kiinnostaa

Valokuvauksen ohella olen tehnyt myös paljon videohaastatteluja. Monimedialliset projektit kiinnostavat minua entistä enemmän. Haluaisin tulevissa töissäni laajentaa ja kokeilla enemmän still-kuvan ja liikkuvan kuvan mahdollisuuksia ilman raja-aitoja. Mielestäni asiakkaiden kannattaisi lähteä rohkeammin kokeilemaan, millaisia uusia mahdollisuuksia yhdistämällä perinteistä valokuvaa ja liikkuvaa kuvaa voitaisiin synnyttää.

 

”Valokuvauksen ohella olen tehnyt myös paljon videohaastatteluja. Monimedialliset projektit kiinnostavat minua entistä enemmän.”

 

 

 

Teksti Olli Manninen