Fimage Storytellers – Jomppe Vaarakallio

Teksti: Olli Manninen
Kuva: Jomppe Vaarakallio

Tuotekuvien kulttuurin edistäjä

Olen yhä yhtä innostunut kuvankäsittelystä kuin aloittaessani urani 30 vuotta sitten. Maisema muuttuu koko ajan, mikä haastaa tekemisen joka päivä. Haluan edistää tuotekuvien arvostusta Suomessa. Mielestäni meiltä puuttuu tuotekuvien kulttuuri.

Tulin alalle sattuman kautta. Olin ajatellut ammattiurheilijan uraa. Pelasin maalivahtina jalkapalloa junnuikäisenä maajoukkuetasolla. Loukkaantumisten vuoksi jouduin luopumaan tästä unelmasta. Koska en ollut innostunut opiskelusta peruskoulussa, olivat vaihtoehdot jatko-opintoihin aika kortilla. Menin opiskelemaan kirjapainolinjalle ammattikouluun. Isäni työskenteli kirjanpainajana ja ala tuntui tutulta. Innostuin opiskelusta, kun samalla pääsi tekemään töitä käytännössä.

Rautaisannos värioppia skannerikuskina

Kesäduunin myötä sain vakituisen työn 1980-luvulla kirjapaino Grafojasta, joka oli aikanaan Suomen suurimpia reproja. Minusta tuli skannerikuski aikana ennen tietokoneita. Skannasin työkseni kuvia. Tuohon aikaan skannerit olivat puolen huoneen kokoisia koneita ja kuvien käsittely oli hidasta käsityötä. Kuvankäsittelijä oli koko prosessin vahvin ja heikoin lenkki, sillä hänen työpanoksensa ratkaisi, vastasiko lopputulos alkuperäistä kuvaa. Sain reprossa rautaisannoksen värioppia, mistä on myöhemmin ollut paljon hyötyä, vaikka ala on digitalisoitunut ja digitaalisessa kuvankäsittelyssä eletään CMYK-painovärien sijasta RGB-värimaailmassa.

Reprot sössivät digitaalisuuden

Reproissa suhtauduttiin ylimielisesti uuteen teknologiaan, eikä ymmärretty heti digitaalisuuden mahdollisuuksia. Monet valveutuneet valokuvaajat investoivat rohkeasti digitaalisuuteen jo 1990-luvulla ja alkoivat käsitellä kuvia. Useat reprot menivätkin konkurssiin, kun ne eivät havahtuneet digitalisaatioon ajoissa ja valokuvaajat ottivat haltuunsa osan reprojen töistä.

Olen itse kokenut kuvankäsittelijänä digitalisaation kaikki aallot. Työskentelin pitkään mainostoimiston inhouse-reprossa, jossa skannasin edelleen kuvia, mutta töiden jatkokäsittely meni aina muualle. Minua vähän harmitti tämä tapa toimia, sillä olisin voinut tehdä työt alusta loppuun. Tein kerran sitten koko homman alusta loppuun ja näytin AD:lle lopputuloksen. Hän oli hämmästynyt, että tein yhtä laadukasta jälkeä samassa ajassa kuin ulkoa ostettu ammattiosaaminen. Muutin mainostoimiston toimintamallia.

Huippuhetki Hyypiä

Ensimmäinen iso työni oli Veikkaukselle toteutettu Abribus-kampanja. Sain skannata ja käsitellä mainosjulisteen, johon oli ikuistettu jalkapalloilija Sami Hyypiä. Muistan yhä valtavan tyytyväisyyden tunteen, kun näin Sami Hyypiän kuvan bussipysäkillä jossain Meilahden sairaalan lähellä. Tunsin ylpeyttä työstäni. Tiesin, että olen tässä työssä hyvä ja haluan tehdä tätä.

Teen nykyisin yhteistyötä vuonna 2001 perustetun Kuvaamon kanssa. Se on Suomen ensimmäinen valokuvatuotantoyhtiö, joka edustaa useita valokuvaajia ja kuvankäsittelijöitä. Kuvaamon palvelut kattaa kuvallisen tuotannon kaikki osa-alueet yksittäisistä toimeksiannoista laajamittaisiin kampanjoihin. Teen erittäin paljon yhteistyötä valokuvaaja Christian Yakowlefin kanssa. Tutustuimme toisiimme Kuvaamon kautta. Meillä on samanhenkiset ajatukset, millaisia visuaalisia ratkaisuja haluamme toteuttaa.

Presidentti-kahvi oli näytön paikka

Toteutin Christian Yakowlefin kanssa Pauligin Presidentti-kahville printtikampanjan, joka oli meille tärkeä näytön paikka. Kuvasimme useita päiviä erilaisia vaihtoehtoja. Kampanjassa nesteillä ja tulella oli tärkeät roolit. Otimme satoja kuvia testaamalla veden eri olomuotoja. Työstimme kampanjakuvia lopulta parisen viikkoa, jotta löysimme lopulta haluamamme lopputuloksen. Harvoin omia kuvia tulee katsottua enää vuosien jälkeen, mutta nämä ovat sellaisia huippuhetkiä, joita kelpaa edelleen katsella.

Kaltaisiani kuvankäsittelyyn erikoistuneita ammattilaisia ei ole monta Suomessa. Olen erikoistunut tuotekuviin. Mielestäni Suomesta puuttuu edelleen tuotekuvien kulttuuri. Jopa monet AD:t suhtautuvat niihin vähän ylimielisesti, vaikka maailmalla tuotekuvat ovat erittäin arvostettuja. Hyvin toteutettu tuotekuva on parhaimmillaan kuin taideteos tai design-luomus. Haen ilmaisussani äärimmilleen yksinkertaistettuja ratkaisuja. Yksinkertaistaminen on välillä äärettömän vaikeaa. Mitä yksinkertaisempi lopputulos, sen tehokkaampi visuaalinen voima. Silloin kaikki asiat on mietitty loppuun asti.

Monokromaattinen värimaisema viehättää

Still-kuvien ohella teen nykyisin myös mainosfilmejä. Olen innostunut mahdollisuudesta ideoida yhdessä asiakkaan ja mainostoimiston kanssa mainosten sisältöjä, mutta erityisesti olen kiinnostunut filmin värimäärittelystä. Visuaalisen maailman värikylläisyyden ja räiskyvyyden sijasta olen kiinnostunut monokromaattisesta värikieliopista. Elokuvista tuttu pelkistetty, hienovarainen tapa käsitellä valokuvan tai liikkuvan kuvan värejä on hyvä tehokeino luoda erilaista ja erottua kuvatulvassa.

Suhtaudun digitaalisuuteen myönteisesti. Kun yhä useampi voi kuvata ja kertoa visuaalisia tarinoita, kohottaa se myös yleisiä standardeja ja pakottaa ammattilaisetkin olemaan koko ajan skarppeina. Ammattilaisen erottaa amatööristä kyky uusia osaamisensa vaaditussa aikataulussa. Vaikka pitkän linjan ammattilaiset saattavat olla huolissaan siitä, että alalle tulee uusia tekijöitä vasemmalta ja oikealta, en itse ole huolissani kilpailusta. Uskon kertyneen kokemukseni, haluni oppia uutta ja innostukseni takaavan, että pärjään kilpailussa. Töiden ohella luennoin ja koulutan yrityksiä ja uusia alalle tulevia tekijöitä värienhallinnasta ja kuvankäsittelystä. Saan näistä kohtaamisista paljon hyvää palautetta ja virtaa töihini. Samalla voin todeta, että kasvaakseen ammattilaisiksi, nuorten diginatiivienkin on käytävä läpi ne samat visuaalisen kulttuurin peruskysymykset, joita itsekin aloin opiskella 30 vuotta sitten.

— Jomppe Vaarakallio, www.kuvajomppe.com