Fimage Storytellers – Katri Lehtola

Teksti: Olli Manninen
Kuva: Jolie Kangas

Introvertti ihmiskuvaaja

Kuvaan mielelläni ihmisiä heille ominaisissa ympäristöissä. Haen kuviin tunnelmaa tarkkailemalla ihmisten ilmeitä ja eleitä. Olen tyytyväinen lopputulokseen, kun kuvasta välittyy tavoittelemani tunnelma, joka syntyy valosta ja eleistä.

Olen luonteeltani hieman introvertti. Kun kuvaan henkilöitä heidän omissa ympäristöissään, työskentelen mieluiten rauhassa enkä kaipaa kuvaushetkeen muita osapuolia. Vältän ottamasta kuvia haastattelutilanteessa. Mainoskuvaukset ovat eri asia, silloin innostava tiimi antaa paljon virtaa. Valokuvaaminen vaatii tilannetajua. Jokainen kuvaushetki on ainutlaatuinen. Kun on itse keskittyneesti läsnä kohtaamisessa ja kuuntelee kuvattavaa kokonaisvaltaisesti kaikilla aisteilla, saa luotua yhteyden ja syntyy luottamus, mikä on onnistuneen kuvan tae.

Valokuvaamisessa on myös paljon psykologiaa. Nuorempana harkitsin pitkään psykologin ammattia. Mielenkiinnosta menin ammatinvalintatesteihin, joiden perusteella minulle suositeltiin ensisijaisesti taiteellista ammattia, vasta sen jälkeen tieteellistä tai sosiaalista. Se oli rohkaisevaa. Olin aina pitänyt taideaineista ja kirjoitin mielelläni. Soitin aktiivisesti klassista kitaraa ja harrastin jonkin verran valokuvausta, mutta en ollut ajatellut niistä ammattia.

Puhtaalta pöydältä digimaailmaan

Ystäväni innostamana hain Lahden muotoiluinstituuttiin, jossa aloitin opintoni vuonna 2000. Ajoitus osui hyvään saumaan, sillä digitaalisen valokuvauksen opetus oli juuri alkanut Lahdessa. Pääsin opiskelemaan puhtaalta pöydältä kuvankäsittelyä ja digikuvauksen tekniikkaa, mistä on ollut paljon hyötyä työurallani. En ole hirvittävän kiinnostunut teknologiasta sinänsä, joten digikuvauksen itseoppiminen olisi varmasti vienyt enemmän aikaa.

Opiskelin Lahden muotoiluinstituutin ohella samaan aikaan myös Taideteollisessa korkeakoulussa taidekasvatusta, mutta huomasin pian, ettei kuvataideopettajan ura sopisi minulle. Halusin itsenäisemmän ja rauhallisemman työn enkä joutua osaksi mitään opetussuunnitelmaputkea.

Valmistuin Lahden muotoiluinstituutista vuoden 2004 lopulla. Perustin seuraavana vuonna oman yrityksen. Vaikka opiskeluaikoina yrittäjyys hieman huolestutti minua, huomasin käytännössä aika pian, että yrittäjän ura sopi minun tapaani työskennellä erittäin hyvin. Voin päättää pitkälti omasta aikataulustani ja tehdä sellaisia toimeksiantoja kuin haluan. Eteen pitäisi tulla todella houkutteleva tarjous, jotta menisin valokuvaajaksi jonkin toisen työnantajan palvelukseen.

Asiakassuhde syntyy luottamuksesta

Arvostan asiakassuhteissa molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta. Pyrin vastaamaan asiakkaitteni tarpeisiin tarjoamalla visuaalisesti toimivia ja vahvoja ratkaisuja sekä joustavaa palvelua. Teen mielelläni yksittäisiä toimeksiantoja, mutta kun yhteistyöhön syntyy jatkuvuus, syvenee yhteistyö ja ymmärrys, millaista lopputulosta asiakas toivoo.

Asun maaseudun rauhassa Salossa, mutta suurin osa asiakkaistani on pääkaupunkiseudulla. Teen kuvauskeikkoja ympäri Suomea lehti- ja kirjakustantamoille. Lisäksi työskentelen suoraan yrityksille sekä mainos- ja viestintätoimistoille.

Olen tehnyt myös pitkään toimeksiantoja Kuvasuunnittelu- ja agentuuritoimisto Keksin kautta. Se on ollut antoisaa. Keksin porukassa on ollut mahdollista käydä kollegiaalista vuoropuhelua. Kaikilla luovan työn tekijöillä pitäisi mielestäni olla sellaisia luottokollegoja, joiden puoleen kääntyä esimerkiksi epävarmuuden tunteen aallokossa. Hämmennyksen tila muuttuu usein hedelmälliseksi kehittymisen mahdollisuudeksi, kun siihen löytää keskustelun kautta uusia näkökulmia. Olen myös pyrkinyt luottamaan intuitiooni, kun uralla on tullut jokin risteyskohta vastaan.

Pysähdy ja oivalla

Visuaaliseen kulttuuriin pätee sama kuin kaikkeen tässä maailmassa. Kaikki pitäisi saada halvalla ja nopeasti – äkkiä tässä ja nyt. Välillä tuntuu, ettei malteta keskittyä ja miettiä rauhassa, mitä päämäärää kuvilla tavoitellaan, ja miten se parhaiten saavutettaisiin. Toisinaan mennään liiaksi valmis konsepti edellä ja muokataan asioita ennakko-oletusten mukaan, vaikka jokin vaihtoehtoinen näkökulma voisi olla parempi. Olipa kyseessä reppari- tai mainoskuvaus, täytyy kaiken tekemisen ytimessä olla oivallus ja idea, sekä jokin tunnetila, joka halutaan välittää. Usein yksinkertainen on tehokkainta. Liiallinen kuorrutus tai tekninen kikkailu voi viestiä siitä, että oivallus puuttuu ja se halutaan peittää tehokeinoilla.

Monipuolista osaamistasi

Valokuvaamisen ohella kirjoitan myös juttuja. En näe mitään ristiriitaa siinä, että välillä työskentelen valokuvaajana, välillä kirjoittajana. Kirjoitan mielelläni repparimaisia henkilöjuttuja ja olen uteliaan kiinnostunut vanhasta käsityö- ja rakennusperinteestä. Uteliaisuus on johdattanut minut vuosien aikana harrastusmielessä suorittamaan ammattiopintoja hyvin monenlaisista asioista taidepedagogiikasta luontaislääketieteeseen ja eläinten koulutukseen ja elekieleen.Sanoisin, että kaikesta on hyötyä työskennellessä luovalla alalla.

Mielestäni on inspiroivaa kehittää kaikkia ilmaisutaitoja, eikä siiloutua vain yhteen osaamiseen, vaikka vahvimmillani olen valokuvauksessa. Haluan kehittyä sekä valokuvaajana että kirjoittajana. Olen myös alkanut opetella videoiden tekoa ja seuraan niiden kehitystä digitaalisissa kanavissa. Videoissa minua viehättävät erityisesti äänimaailman mahdollisuudet. Moniaistisuus ja synestesia ovat aina kiehtoneet minua.

Laatu ja tekijänoikeudet mietityttävät

Alalla pitäisi keskustella enemmän kuvien laadusta ja etenkin tekijänoikeuksista, mitä niihin kaavaillut muutokset todella tarkoittaisivat valokuvaajien näkökulmasta. Digitaalinen maailma tuo koko ajan uusia ilmiöitä, joita ei aina voi edes ennakoida. Keskustelussa tekijänoikeuksista pitäisi olla jonkinlainen tasapaino, ettei mennä ääripäästä toiseen. Yksipuolinen hintojen polkeminen tai tekijänoikeuksien hallinta ei vie alaa eteenpäin. Kaikkien avustajien pitäisi saada työskennellä sellaisessa yhteisössä, jossa molemmin puolin arvostetaan osaamista.

Katri Lehtola

www.katrilehtola.com