Fimage Storytellers – Merja Yeung

Teksti: Olli Manninen
Kuva: Maria Miklas

Pieni hölmöys ei ole koskaan huono asia

Inspiroidun ihmisten kuvaamisesta. Hyvät henkilökuvat syntyvät oikeasta tunnelmasta, luottamuksesta kuvaajan ja kuvattavan välillä. Olivatpa kyseessä aikuiset tai lapset, leikittelen heidän kanssaan, puhun paljon ja hassuttelen, jotta saan kuvattavan unohtamaan, että heitä kuvataan.

Henkilökuvia ottaessani olen aktiivinen kuvaaja. Innostan ihmisiä juttelemaan, tekemään asioita, vaikkapa hyppimään tai pomppimaan. Se auttaa heitä rentoutumaan. Jos kuvattavan jättää yksin kameran kanssa, hän alkaa jännittää ja toistaa tekohymyä tai maneereitaan. Silloin ei synny aitoa lopputulosta.

Opin ihmisten kuvaamisesta paljon, kun työskentelin nuorempana valokuvamallina. Ajauduin malliksi sattumalta maskeerauskoulun opintojen kautta. Tein useita vuosia paljon töitä mallina ulkomailla. Minulla oli samalla hyvä tilaisuus seurata, miten eri valokuvaajat työskentelevät.
Tiedostin muotimaailman ympäristöä ehkä hieman eri tavalla kuin muut valokuvamallit, sillä olin jo nuorena kiinnostunut kuvaamisesta. Hankin ensimmäisen Olympus-kamerani 15-vuotiaana jäätelönmyynnistä kertyneillä tienesteillä ja liityin syntymäkaupunkini Porin valokuvakerhoon, jossa tein vedoksia ja opiskelin kuvaamista.

Mallivuodet opettivat paljon

Kun palasin Suomeen 1990-luvun lopulla, aloin kuvata muotia. Vuosista valokuvamallina oli paljon hyötyä. Kokemusteni perusteella tiesin aika tarkoin, miten ihmisiä ei kohdella kuvauksissa tai miten kuvaukset kannattaa järjestää. Muotikuvaukset ovat usein työläitä ja kestävät pitkään, minkä vuoksi pidän kiinni rasittavuuteen asti tietyistä periaatteista. Huolehdin, että kuvausryhmä saa esimerkiksi aamiaisen ja lounaan. On hämmästyttävää, miten usein työskennellessäni mallina kuvaustiimi unohti kuvattavansa oman onnensa nojaan ruokatauoilla!

Yhden muotikuvan ottamisen ei tarvitse kestää 12 tuntia. Jos valokuvaaja alkaa vasta kuvaustilanteessa miettiä valojen säätämistä, se on turhauttavaa kaikkien kuvaukseen osallistuvien kannalta. Suunnittelen itse ennakkoon asiat mahdollisimman huolellisesti, jolloin itse kuvaus sujuu nopeasti. Joskus tiimini onkin hämmentynyt, miten nopea muotikuvaaja olen. Tietysti aina eteen voi tulla yllätystilanteita, mutta ne ratkotaan sitten yhdessä.

Muoti kiehtoo

En ole muotihullu, mutta muodin visuaalinen maailma kiehtoo minua. Muodin puitteissa voi antaa mielikuvituksen lentää kaikkein eniten ja leikitellä villeillä ideoilla, joita ei muissa yhteyksissä välttämättä pääsisi toteuttamaan. Valokuvaajana olen sinut muotimaailman visuaalisuuden kanssa. Minun olisi vaikea kuvitella itseäni dokumentoivaksi uutis- tai matkarepparikuvaajaksi. Olen työskennellyt tähän mennessä lähes kaikkien kotimaisten vaatevalmistajien kanssa. Tulevaisuuden unelmani olisi luoda Suomeen Italian Voguen kaltainen muodin raamattu.

Hyvä asiakas antaa tilaa

Arvostan asiakkaita, jotka tietävät mitä he haluavat, mutta osaavat antaa työtiimille riittävästi tilaa toteuttaa omia näkemyksiään. Valokuvaajana en yksin päätä jonkin toimeksiannon sisällöstä, vaan kyse on tiimityöstä. Kun asiakkaalla on selkeä näkemys, miltä jonkin kampanjan tulisi näyttää, on tiimin hyvä lähteä rakentamaan siltä pohjalta ehdotusta eteenpäin. Itsevarma asiakas uskaltaa antaa kuvausryhmälle vapausasteita. Mielestäni on merkki epävarmuudesta, jos asiakas pitää kynsin hampain kiinni omasta näkemyksestään, vaikka se ei toimisi sellaisenaan.

KiddO on paras käyntikorttini

Tähänastisista töistäni olen erityisen ylpeä KiddO-lifestylelehdestä, jonka toinen perustaja olen. Se syntyi päähänpistosta, joka laajeni blogi-ajatuksesta lähes 300-sivuiseksi aikakauslehdeksi. Teimme sitä neljä numeroa. 0-14 vuotiaiden lasten vanhemmille suunnattu julkaisu toteutettiin lähes nollabudjetilla. Kaikki tekijät pääsivät toteuttamaan intohimoisesti omia ideoitaan, mikä näkyi lopputuloksessa. KiddO oli tekijöilleen hyvä käyntikortti ja foorumi esitellä osaamistaan. On oikeastaan hämmentävää, etteivät mediatalot ole pystyneet toteuttamaan vastaavanlaista julkaisua, vaikka niillä on käytössään huomattavasti suuremmat resurssit. Mielestäni Suomen aikakauslehdistöä vaivaa tällä hetkellä värittömyys ja näköalattomuus. Ei uskalleta ottaa riskejä ja pelataan varman päälle. Lehtiuudistukset näivettyvät usein logon värin ja fontin uudistamiseen. Sisältö pysyy samana tai pikemminkin kutistuu.

Kidd.O -lifestylelehteä voi lukea täältä ilmaiseksi, jos jäi printtilehti ostamatta: http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=88421

Reilummat tekijänoikeudet hyödyttäisivät kaikkia

KiddO-lehdessä pyysimme tekijöiltä ensijulkaisuoikeudet kuviin ja teksteihin, jonka jälkeen tekijöillä oli oikeus markkinoida ja myydä töitään eteenpäin. Se oli mielestäni reilu tapa sopia tekijänoikeuksista lehden avustajien kanssa. Olen harmistunut ja surullinen nykyisestä sopimuskäytännöstä, jossa mediatalot haluavat kaikki oikeudet freelancereiden valokuviin, teksteihin ja kuvituksiin sekä ovat samalla sälyttämässä heille nykyistä enemmän lisää velvollisuuksia. Mielestäni tällainen käytäntö ei ole reilua. Se on sanelupolitiikkaa, mikä ei kehitä alaa eteenpäin vaan näivettää sitä. En allekirjoita tällaisia yhteistyösopimuksia.

Kotirouvana Kambodžassa

Muutin perheeni kanssa elokuussa Phnom Penhiin Kambodžaan. Ensimmäiset kuukaudet olen järjestellyt käytännön asioita, kuten lasten koulunkäyntiä ja pyörittänyt perheen arkea. Tällainen kotirouvan rooli on minulle uutta ja hieman erikoista. Tavoitteenani on jatkaa valokuvaajan ammattiani myös uudessa kotimaassani muodin saralla. Olen ollut yhteydessä paikallisiin mediataloihin ja saanut jo ensimmäiset toimeksiantoni paikallisilta muotilehdiltä. Kollegani Mikko Rasila on ottanut Helsingissä sijaitsevan studiotilani vetovastuun kokonaisuudessaan ja studio jatkaa toimintaansa normaalisti. Olen tietysti valmis palvelemaan kotimaisia asiakkaitani myös Kambodžasta käsin!

Voit seurata kokemuksiani uudesta kotimaastani blogissani http://8matkalaukkuakamputseaan.blogspot.fi

Merja Yeung, Studio Asadin Oy
www.asadin.org