Fimage Storytellers – Oskari Hellman

Teksti: Olli Manninen

Kuva: Oskari Hellman

Teen kuvia joita ei ole olemassa

Valokuvaajana innostun ennen kaikkea useista elementeistä rakennetuista, monimutkaisista mainosvalokuvista, jotka vaativat paljon rakentamista joko lavastamalla tai kuvankäsittelyllä.

Olen aina halunnut tehdä kuvia. Kiinnostus visuaaliseen kulttuuriin tulee jo äidinmaidosta. Kun en osannut piirtää, valikoitui kamera luontevasti työkalukseni. Ammattivalokuvaajan uraa en kuitenkaan aluksi harkinnut. Olin jonkin aikaa armeijassa töissä ja edessä odotti valtion pitkä ja kapea leipä, miltä minut pelasti valokuvaaja Pasi Haaranen.

Assistenttina Pasin opissa 1990-luvun alussa pääsin mukaan avustamaan kuvauksissa, tekemään vedoksia ja työskentelemään pimiössä. Pasin ura oli tuolloin nousukiidossa ja hän oli halutuimpia kuvaajia media- ja mainospiireissä. Opin assarina paljon teknisestä kuvauksesta, mainoskuvauksesta, studiossa kuvaamisesta ja rakennettujen kuvien tekemisestä. Näinä aikoina aloin myös itse kuvata enemmän.

Ajatus ammattiurasta valokuvaajana vahvistui ja hain opiskelemaan Lahden muotoiluinstituuttiin, jossa järjestettiin jo 1990-luvun alussa visuaalisen kulttuurin monimuoto-opetusta yrittäjähenkisille, itsensä työllistäville valokuvaajille. Valokuvauksen opettaja Matti Kaleva pystyi opettamaan meille paljon asioita, joissa yhdistyi oivaltavasti teoria ja käytäntö. Meillä oli hyvä opiskeluporukka, joka tuki toisiaa. Opiskeluaikoina syntyi kontakteja, joista oli myöhemmin hyötyä uralla. Opiskelu Lahden muotoiluinstituutissa, työskentely Pasi Haarasen assistenttina ja myöhemmin Studio Pohjakalliola loi hyvän oppimisalustan uralleni.

Potka innosti kuvamanipulaatioihin

”Haetaan kodin sisustuksen ja muodin rautaista ammattilaista, joka hallitsee digitaalisen kuvauksen täysin”. Näin tällaisen lehti-ilmoituksen Hesarissa joskus vuonna 1995, kun olin juuri valmistunut Lahden muotoiluinstituutista. Halusin tuon työpaikan, vaikka muoti ei kiinnostanut minua alkuunkaan, kodin sisustuksesta tiesin jotakin, enkä ollut nähnytkään digitaalista kameraa. Ahmin paikallisista valokuvausliikkeistä kaikki esitteet digikameroista ja onnistuin puhumaan itseni töihin Studio Zoomiin. Aiemmissa työpaikoissani olin saanut nähdä, miten monipuolista ja luovaa valokuvaajan ammatti voi olla ja miten osaamisesta syntyy myös liiketoimintaa. Zoomissa pääsin erikoistumaan digikuvaukseen.

Valokuvauksen tulevaisuuden mahdollisuudet avautuivat minulle, kun pääsin seuraavaksi töihin valokuvaajaksi Pekka Potkan studiolle. Se oli iso juttu, sillä Pekka oli edelläkävijä kuvamanipulaatioiden tekijänä. Valokuvaajana pääsin tekemään mitä ihmeellisimpiä toimeksiantoja. Työvuodet Potkan kanssa oli urani tärkein koulu. Löysin oman tyylini ja aloin erikoistua useista elementeistä rakenneltujen, monimutkaisten kuvaratkaisujen toteuttajaksi. Teen kuvia joita ei oikeasti ole olemassa. Rakennettujen kuvien ohella erikoisalueitani ovat lisäksi ruoka- ja tuotekuvat.

Hyppäys yrittäjäksi

2000-luvun alussa kollegani Kalle Helminen houkutteli minut mukaan Suomen ensimmäiseen valokuvatuotantoyhtiö Kuvaamoon, jonka hän oli perustanut yhdessä Anitta Törnen kanssa. Hyppäys yrittäjäksi oli iso loikka, kun olin aiemmin tottunut työskentelemään palkansaajana. Se oli oikea ratkaisu ja vuodet 2002-2012 Kuvaamossa ovat olleet urani kannalta kaikkein tuottoisinta ja arvostetuinta aikaa tähän mennessä. Mieleen ovat jääneet esimerkiksi Veikkaukselle toteutetut Maailma on erilainen vakioveikkaajan silmin -kampanjat, joissa pääsi irrottelemaan hulvattomasti. Ne keräsivät paljon mainetta alan kilpailuissa.

Viimeiset vuodet olen työskennellyt sekä itsenäisesti että kuvatuotantotalo FLC:n kautta. Itsenäisissä töissä vastaan edelleen koko visuaalisesta prosessista. FLC:lle toimin puolestaan alihankkijana keskittyen pelkästään valokuvaamiseen, kun tuotanto- ja kuvankäsittelyvastuut on jaettu muille tekijöille.

Älä ryhdy valokuvaajaksi

Seuraan valokuvan tulevaisuutta hämmentyneenä. Tarkkaan valokuvaan erikoistuvan elämä tulee olemaan aika pimeää, tekijöistä on ylitarjontaa ja näkyvyyttä hakevat uudet tekijät helposti alihinnoittelevat itsensä. Valokuvauksen rinnalla tarvitaan myös muuta osaamista, jos haluaa pärjätä taloudellisesti. Teknologia demokratisoi valokuvausta, mutta lopputuloksena syntyy entistä enemmän toisiaan myötäilevää keskinkertaisuutta. Tietysti se erottaa lahjakkuudet vieläkin selkeämmin massasta. Henkiökohtaisesti pähkäilen tällä hetkellä, miten uudistaisin omaa työskentelyäni. Osaamiselleni tarkoitettuja toimeksiantoja tehdään entistä harvemmin. Kun kaikki haluavat nykyisin myös liikkuvaa kuvaa, on minun myös päivitettävä osaamistani tällä osa-alueella.
Ryhdyn tekemään videokuvia vasta kun voin taata asiakkailleni samanlaisen laatutason mistä olen tullut tunnetuksi valokuvien tekijänä.

– Oskari Hellman, www.oskarihellman.com