Storytellers – Riku Isohella

Kuvaajana haluan kertoa tarinoita, jotka ovat merkityksellisiä. Maailman megatrendit kiehtovat minua. Työskentelen paljon kiertotalouteen erikoistuneiden yritysten kanssa. Kiertotalous on enemmän kuin pelkkää jätevirtojen kierrätystä. Se on uusi talousmalli, jossa tuotanto ja käyttö suunnitellaan niin, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän.

Kiertotalouden kuvaaja

Kuvatessani kotimaisille ja kansainvälisille teollisuusyrityksille pääsen matkustamaan usein ulkomaille dokumentoimaan kiertotalouden jännittäviä ilmiöitä. Kuvauskeikoilla Kiinassa tai Intiassa havahtuu, miten paljon potentiaalia kotimaisten yritystemme innovaatioilla olisi tehostaa jätteiden kierrätystä tai tarjota energiatehokkaita ratkaisuja kansainvälisille markkinoille. Joskus haluaisin olla kirjoittava toimittaja ja perehtyä syvällisemmin kuvaamieni kohteiden taustoihin. Kuvaajana ehtii kuitenkin vain harvoin syventymään projekteihin, sillä seuraava tehtävä odottaa jo kalenterissa.

____________________________________

Riku Isohella

Erikoistuminen: kiertotalous, teollisuusympäristöt, henkilökuvat, vuosikertomukset

Koulutus: Muurlan kansanopisto

Tavoitettavuus: www.isohella.fi

__________________________________

Kielikylpy Dragsvikissa

Olin jo nuorena se tyyppi, joka liikkui kameran kanssa. Seinäjoella syntyneenä valokuvaus ei ollut mitenkään trendikäs juttu, mutta minua kiehtoi ajatus kertoa tarinoita kameran avulla. Minulla on edelleen tallella negatiiveja vuodelta 1987, kun 13-vuotiaana kuvasin motocross-pyörällä pellolla pörräävää kaveriani sekä kuvia Ryhmäteatterin näytelmästä Taru Sormusten Herrasta, kun vanhempani veivät minut katsomaan esitystä Suomenlinnaan vuonna 1988.

Olen luonteeltani avarakatseinen ja näen velvollisuuksissakin mahdollisuuksia. Kun oli aika mennä inttiin, suoritin sen ruotsinkielisenä palveluna Dragsvikissa, sillä halusin parantaa ruotsin kielen taitoani. Intissä törmäsin Ruotuväki-lehden ilmoitukseen. Toimitukseen haettiin valokuvaajaa. Sain pestin ja havahduin työssä ajatukseen, että minusta voisi tulla ammattimainen valokuvaaja. Pääsin kuvaamaan reppareita erilaisista harjoituksista. Varusmiespalveluksen jälkeen menin opiskelemaan Muurlan opistoon valokuvausta. Muurlan luovien alojen kansanopiston opetus oli luonteeltan vahvasti teknispainotteista. Opin paljon detaljitietoa polttoväleistä, suljinajoista tai filmin sävyalojen hallinnasta. Niistä on myöhemmin ollut paljon hyötyä, sillä digitaalikameroiden aikanakin ammattilaisten pitää ymmärtää, mikä kuvien jälkikäsittelyssä on mahdollista.

“Toimitukseen haettiin valokuvaajaa. Sain pestin ja havahduin työssä ajatukseen, että minusta voisi tulla ammattimainen valokuvaaja. ” 

Helsingin kallein vessa

Opiskeluaikoina olin kesätöissä skannerikuskina Ilkka-lehdessä Seinäjoella. Syksyllä 1996 muutin Helsinkiin ja työskentelin jonkin aikaa kuva-assistenttina Kotiliesi-lehdessä. Tein myös kuvauskeikkoja eri medioille ja Lehtikuvalle. Perustin nykyisen toiminimeni vuonna 1997 ja hankin studion, joka sijaitsi Kaapelitehtaalta vuoteen 2004 asti. Sen jälkeen studioni muutti Suvilahteen Kaasutehtaankadulle. Tein studiolla paljon iso kuvauksia, mutta enemmän viihdyin kuitenkin kuvatessani kentällä. En ole niitä ihmisiä, jotka istuvat sandaalit jalassa koko ajan studiolla ja odottavat, että jotain tapahtuu. Viihdyn paremmin aidoissa kuvauskohteissa enkä oikein innostu keinotekoisesti rakennetuista kuvausympäristöistä. Koska myöskään mainoskuvaus ei ollut iso osa työtäni, päätin luopua studiostani vuonna 2012. Studiotilasta oli tullut minulle kuin stadin kallein vessa: kävin siellä vain kääntymässä, kun kuvauskeikkani tapahtuivat yhä useammin asiakkaiden tiloissa. Asiakkaistani valtaosa alkoi olla pörssiyrityksiä, joiden johtoryhmien, hallitusten ja vuosikertomusten kuvaukset tehtiin useimmin asiakkaan tiloissa. Jos nykyisin tarvitsen studiota kuvauksiin, vuokraan sopivan tilan. Lehtikuvausta en ole tehnyt enää 10 vuoteen, sillä valokuvaajien markkinat ovat muuttuneet niin valtavasti. Kaupallisen kuvaajan ammatissa on kuitenkin paljon erilaisia mahdollisuuksia erikoistua ja löytää oma osaamisalueensa.

“Studiotilasta oli tullut minulle kuin stadin kallein vessa: kävin siellä vain kääntymässä, kun kuvauskeikkani tapahtuivat yhä useammin asiakkaiden tiloissa.” 

Neukkareiden näkymätön mies

Pidän aika matalaa profiilia asiakkuuksistani, sillä ne perustuvat luottamukseen ja vaitioloon. Useita kuvaamiani toimeksiantoja käytetään vain asiakkaiden omassa sisäisessä tai yritysten välisessä viestinnässä eivätkä kuvani välttämättä näy ulospäin. Pyrin työskentelemään niin, että voin toteuttaa asiakkailleni mahdollisimman laadukkaita kuvia ilman että asiakkaiden omat aikataulut keskeytyvät. Olen neukkareiden näkymätön mies tai kulisseissa kulkeva dokumentoija, joka ei aiheuta häiriöitä. Minulta kysytään usein, mikä on toimintamallini kuvaajana. En tunnista, että minulla olisi mitään erityistä toimintamallia. Menen tilanteisiin ja toimin niiden ehdoilla, kun olen selvittänyt ennakkoon, mitkä ovat kuvauksen lähtökohdat. Joskus se tarkoittaa kyky valita kengät, jotka eivät narise, kuten esimerkiksi silloin, kun olin kuvaajana Martti Ahtisaaren juhlaseminaarissa Kansallisteatterissa. Ammattitaitoani on myös pakata matkavarusteet viikon mittaisen Kiinan-matkan lennoille siten, että kaluston paino pysyy vaadituissa rajoissa, kun matkaa 5000 kilometriä ristin rahtiin Kiinaa kolmessa eri kuvauskohteessa.

Ajattele enemmän, kuvaa vähemmän

Kun ihmiseen iskee kuvaamisen palo, tulee mieli kuvata kaikkea. Monet luulevat, että hyväksi kuvaajaksi kehittyy kuvaamalla paljon. En usko, että kukaan kehittyy kuvaajana, jos räiskii vain sinne tänne ajattelematta, mitä todella haluaa kuvata. Ajattele enemmän, kuvaa vähemmän! Mielestäni hyväksi kuvaajaksi kehittyy harjaannuttamalla muita osaamisen taitoja kuin vain opettelemalla teknisesti käyttämään kameraa. Kannattaa pitää huolta omasta terveydestään ja henkisestä hyvinvoinnistaan sekä hakea inspiraatiota jostain aivan muualta kuin valokuvaoppaista. Käy välillä vaikka uimassa! Me valokuvaajat olemme valtavan välineorientoituneita ja innostumme kaikista uusista härpäkkeistä, joihin voi helposti kuluttaa omaisuuden. Vaikka haluan nähdä mahdollisuuksia kaikkialla, en ole vielä toistaiseksi investoinut Augmented Realityn tai Virtual Realityn kaltaisiin uusiin teknologisiin ratkaisuihin. AR-ratkaisuja hyödynnetään toki jo nyt esimerkiksi teollisuuden huolto- ja ylläpitohommissa, mutta omassa asiakaskunnassani kysyntä AR/VR -teknologiaan on vielä vähäistä. Voin tietysti aina ostaa tällaisen erikoisosaamisen palveluna alihankkijoilta, jos asiakkaani sitä tarvitsevat. Minua pohdituttaa, millaista lisäarvoa uudet teknologiset voivat aidosti tuoda asiakkaiden visuaaliseen viestintään. Itse pyrin nykyisin työskentelemään mahdollisimman kevyellä kalustolla, joka kulkee helposti mukana, mutta mahdollistaa silti laadukkan lopputuloksen.

“Mielestäni hyväksi kuvaajaksi kehittyy harjaannuttamalla muita osaamisen taitoja kuin vain opettelemalla teknisesti käyttämään kameraa.” 

Ota aika ja osallistu FIMAGEn kursseille

Asun nykyisin perheeni kanssa Porvoossa 100-vuotiaassa talossa, jonka remontti on vihdoin valmis. Olen ehtinyt osallistua viime aikoina turhan vähän FIMAGEn järjestämiin tapahtumiin. Nyt olen päättänyt aktivoitua ja käydä useammin näissä tapahtumissa. Suosittelen samaa myös muille FIMAGEn jäsenille. Kannattaa varata aikaa näille sessioille, joita meille järjestetään. Järjestäjät näkevät varmasti paljon vaivaa tapahtumien suunnittelemisessa ja toteuttamisessa ja me jäsenet voimme puolestaan tuoda oman panoksemme tapahtumien onnistumiseen osallistumalla niihin.

 

Teksti: Olli Manninen